Lassi Okkolin ja Jaana Nieminen
Tiimi Lassi Okkolin 40-vuotta kotoisin Riihimäeltä ja Jaana Nieminen 42-vuotta kotoisin Vantaalta, kotipaikkana Tervakoski.
Hevoset ja ravit on meille harrastus, muutoin työskennellään kuljetusalalla perheyrityksessä. Hevosharrastus Jaanalla alkoi 8-vuotiaana Etelä-Vantaan ratsastuskoululla ratsastuksen merkeissä ja hoitohevosilla. Vuonna -85 kävin ensimmäisen kerran isän kanssa raveissa ja missäs muualla kuin Riihimäen kesäraveissa. Vähän vanhempana tuli käytyä tallilla jossa oli kaiken ikäisiä varsasta vaariin ravi- sekä ratsuhevosia. Ensimmäinen oma harrastehevonen tuli vuonna 2001.
Lassille hevoset tuli kuvioon samassa paketissa Jaanan kanssa ja jos ei nyt ihan ensitreffeillä niin melkein, suuntana Riihimäen kesäravit. Kiinnostus suomenhevosiin heräsi. Siitä lähti tämän tiimin yhteinen hevosharrastus liikkeelle. Ensin ajeltiin yhdessä koppakärryillä Jaanan ensimmäisellä omalla hevosella ja jokaisella lenkillä oltiin erimieltä vauhdista. Tuli aika hankkia omat hevoset. Lassia kiinnosti kuitenkin enemmän suomenhevonen ja halu kokeilla entisajan metsätöitä. Jotain piti kuitenkin asiasta tietää että miten se hevonen reen eteen laitetaan ja saadaan vielä reki ja kuorma pysymään mukana menossa. Joten työhevosseuran järjestämälle kurssille oppiin.
Ensimmäinen suomenhevonen löytyi samalta kylältä Susanna Jaakonsaaren kasvatti 3-vuotias ruuna Jaanen Suhina josta kuoriutui kelpo työkaveri metsätöihin. Valitettavasti yhteistyö päättyi liian pian hevosen menehdyttyä äkisti suolenkiertymään. Kipinä oli sen verran puraissut että piti hankkia uusi hevonen ja aloittaa alusta. Taas ajettiin puita ja huppailua metsäteillä kunnes yhtenä päivänä juurikaskasan päältä lähti tuulessa pressun kulma lepattaa ja Lassi pääsi maistamaan kärryiltä vauhdin hurmaa. Reki ja puut jäi ja tilalle ilmestyi hiittikärryt ja lopulta kilpakärryt.
Matkan varrella on ollut muutamia hevosia jolla ollaan kilparadalle asti päästy. Mitään isompaa menestystä ei ole tullut eikä iltaraveja parempiin lähtöihin ole ollut asiaa mutta silti jokainen onnistunut startti ja muutamat ykkössijat on huippu hetkiä sinänsä.
Mieleenpainuvin ja fiilikseltään merkittävin muisto on Loviisan kesäraveista kun Punkan Pamela vastaili keulasta koko matkan maaliin saakka. Epäuskoisena katsottiin radan reunalta että voittaako se oikeasti. Sundströmmin Kimmo oli vielä Eskolan Unelmalla toinen joten jaettu ilo on paras ilo. Samana syksynä Pamela otti vielä nuorten sarjan voiton Kouvolassa.
Tällä hetkellä kotona on kolme suomenhevosta ja muutamassa hevoskimpassa ollaan mukana.
Kotona valmennetaan harrastuspohjalta kahta hevosta Punkan Pamelaa ja Liliannaa. Lilianna on Lola-Miin 3-vuotias varsa Liisingistä. Tällä hetkellä Lola kantaa varsaa Costellosta. Kimppahevoset on muualla valmennuksessa.
Molemmilla on omat elämänsä hevoset mutta tiiminä kun vastataan niin Lola-Mi on ollut meille molemmille se elämän hevonen. Lola on hieno hevonen joka on tehnyt aina parhaansa. Vaikkei se ole voittajatyyppiä eikä juuri kärkisijoille yltänyt on se joka kerta tehnyt radalla sen mihin se sinä päivänä on parhaimmillaan pystynyt. Sen kanssa ei ole koskaan tarvinnut lähteä kotimatkalle pettyneenä oli sijoitus ollut mikä tahansa. Siinä hevosessa on sopivasti luonnetta, tulta ja tappuraa ja omaa tahtoa mutta kiitettävä työmoraali.
Riksun raveista mukavin muisto on että jotain siinä on täytynyt olla aika koukuttavaa kun sieltä on molempien kipinä raveihin lähtenyt ja aina kun päästään niin sinne edelleen lähdetään.
Nuorille harrastusta aloittaville voisi sanoa että jokaisella on mahdollisuus hyvään hevoseen, sitä ei voi ostaa rahalla tai saada vaan se osuu kohdalle. Toiselle se voi olla ensimmäinen hevonen, toinen ei saa sellaista koskaan. Aseta tavoitteet hevosen mukaan ja ota ilo irti jokaisesta onnistumisesta oli se sitten kuinka pieni tai iso tahansa. Vaatii paljon aikaa, työtä ja kärsivällisyyttä. Suuria tunteita, isoa iloa ja karvaita pettymyksiä mutta jokainen onnistuminen on entistäkin suurempi.
