Ilmari Halinen in memorial
Ilmari Halinen 1957–2022 Riihimäen Raviseura ry:n puheenjohtaja Ilmari Halinen kuoli Terhokodissa Helsingissä 19. maaliskuuta lyhyen sairastamisen jälkeen. Ilmari Halinen syntyi Padasjoella, mutta varsinainen lapsuudenkoti oli Riihimäen Päivöläntiellä. Ilmarin vanhemmat Irmeli ja Kalevi Halinen olivat Riihimäen Raviseuran kantavia voimia, isä Kalevin toimiessa Raviseuran puheenjohtajana 23 vuotta vuosina 1969–1992. Näin ollen oli luonnollista jatkumoa, että myös Ilmarista tuli Riihimäen Raviseuran aktiivinen toimija.
Ilmari toimi useassa eri roolissa ja tehtävässä Raviseurassa. Varhaisten vuosien apupojan tehtävien jälkeen hän vastasi jo teini-ikäisenä kilpailusihteerin ja handikaapparin tehtävistä. Myöhemmin Ilmari toimi Raviseuran hallituksen jäsenenä ja lopulta vuodesta 2018 seuran puheenjohtajana. Oli Ilmarin siviilityö missä tahansa, joka kesä hänet tavattiin Riksun raveissa voittajahaastattelijana. Elämäntyönsä Ilmari Halinen teki ravialan eri johtotehtävissä. Hän oli Suomen Hippoksen toimitusjohtaja vuosina 1994–2000, ja Hippoksesta hän siirtyi vastaperustetun hevospeliyhtiö Fintoto Oy:n toimitusjohtajaksi vuosiksi 2001–2010. Fintoton jälkeen Ilmari toimi Ruotsin ravipeliyhtiö ATG:n kansainvälisen toiminnan johtajana vuosina 2010-2013. Suomeen palattuaan hän toimi Turun raviradan toimitusjohtajana. Ilmaria kiehtoi haaste Kuninkuusravien järjestämisestä, ja Turun projekti rakentuikin vuoden 2016 onnistuneiden Kuninkuusravien ympärille.
Riihimäen Raviseuran puheenjohtajana Ilmari toimi vuodesta 2018 kuolemaansa asti. Puheenjohtajana hän teki tinkimättömästi töitä kaava- ja maanomistusasioissa turvatakseen Raviseuran toiminnan tulevaisuuden. Ilmari piti merkityksellisenä sitä, että ravirata-alueella olisi mahdollisimman paljon käyttöä, ja että mahdollisimman moni saisi alueesta iloa, niin raviharrastajat, jalkapalloilevat nuoret, ratsastajat kuin muutkin tapahtumajärjestäjät. Ilmari arvosti talkoolaisten merkitystä Riihimäen kesäravien toiminnalle ja osallistui myös itse talkoisiin pyyteettömästi. Hän ymmärsi jäsenhankinnan ja raviurheilun nuorisotoiminnan merkityksen hänelle rakkaan Raviseuran toiminnan jatkuvuudelle. Ilmari oli ahkera, tarmokas ja aikaansaava toimen ihminen, joka näki asioiden eteenpäin viemisen johtajan ehkä tärkeimmäksi tehtäväksi.
Toisaalta Ilmari oli myös sitkeä taustatyön tekijä, ja hän oli merkittävässä roolissa monessa hevosalaa eteenpäin vieneessä, monta vuotta vaatineessa projektissa. Ilmari teki Riihimäen Raviseuran eteen sanoinkuvaamattoman paljon työtä. Me Riihimäen Raviseuran jäseninä jatkamme Ilmarin viitoittamana työtä Raviseuran tulevaisuuden ja jatkuvuuden eteen.
Ilmaria lämmöllä muistaen, Riihimäen Raviseura ry
Raviseuran puheenjohtaja muistelee:
Riihimäellä oltiin hereillä raviurheilun hurjan nousun vuosina 1970- ja 1980 luvuilla. Jopa niin tiukasti ravikartan keskipisteessä, että Riihimäki Grand Prix oli 1980-luvun alussa maan kolmanneksi suurin avoimen sarjan lämminverikilpailu. Riksu pelasi siihen aikaan todellakin raviurheilun kotimaisessa ”Champions Liigassa”.
Allekirjoittanut yhdessä koulukavereidensa kanssa ideoi ennakkomaksullisen kisan Käpylä Grand Prix’n ja ehkä ei niin tietoisesti ranskalaisen mallin mukaisesti. Oltiin todella kehityksen kärjessä, sillä ensimmäinen Riihimäki GP ajettiin jo vuonna 1973, kun esimerkiksi Suur-Hollola-ajo käynnistyi vuonna 1975. Totta kai tukea tarvittiin silloisesta Riihimäen Raviseuran johtokunnasta, jossa isäni Kalevi Halinen oli puheenjohtajana.
Sade pilasi ensimmäisen yrityksen
Ensimmäinen painos meni mönkään, sillä taukoamaton sade pilasi fiilikset. Usko kuitenkin säilyi ja kultakautenaan 1970-luvun lopussa ja 1980-luvun alussa tapahtuma veti radalle pääsääntöisesti yli 4000 henkeä! Parhaat luvut kirjattiin 1977, kun Charme Asserdal/Heikki Korpi olivat kuumimpia nimiä, noin 5.500 katsojaa. Itse tiedän oltuani mukana myös lipun-myynnissä, että portit eivät yksinkertaisesti pitäneet ja todellisuudessa väkeä oli paikalla paljon enemmän!
Toinen tasollisesti uskomaton kilpailu ajettiin vuonna 1981, jolloin voittaja oli Einari Vidgrenin omistama ja Jorma Kontion ajama Barbo Assassin. Siitä eteenpäin kilpailun hohto alkoikin himmetä, sillä ratojen välinen kilpailu oli armottomasti koventunut. Vuonna 1980 alkoi Finlandia-ajo ja 1981 käynnistyi St. Michel. Samasta ajankohdasta taisteli myös useamman vuoden pyörinyt sponsorisatsaus Veho-ajo, joka pahimmillaan ajettiin samana viikonloppuna kuin Riksun GP. Pienen kesäradan resurssit eivät yksinkertaisesti riittäneet tällaisessa haastekentässä.
Einari Vidgrenin ensimmäinen voitto
Nyttemmin edesmenneellä Ponssen teollisuusneuvoksella Einari Vidgrenillä oli tapana niin monta kertaa yhteisissä keskusteluissamme muistella voittoaan ensimmäisessä GP:ssa Otval-nimisellä venäläishevosellaan. Siihen aikaan Einari valmensi itse ja myös ajoi!
Einarin mukaan vieremäläiset olivat naureskelleet Einarin matkaa kauas Riihimäelle kirkkaankeltaisella vanhalla postibussillaan. Eikä kyllä radallakaan Einari nauttinut suosikin luottamusta postibussin kurvatessa varikolle. Mutta niin vain karsinnan kautta ruuna polki finaaliin ja vei siihen aikaan muhkean 4.000 markan ykköspalkinnon!
Palkinnot maksettiin vielä siihen aikaan käteisenä ruskeissa kirjekuorissa radan sisäänkirjoituksesta kilpailukirjaa noudettaessa. Einarin mukaan kotimatka oli todella ikimuistoinen elämys:
”Lukemattomat olivat ne ´pyssäykset baariloissa´, joihin kotimatkalla poikettiin. Ja aina laskettiin rahat uudestaan. Pakko oli uskoa, että voitto tuli ja muhkea tili. Epäily kotipuolessa vaihtui aitoon kunnioitukseen. Eihän nyt voittoon uskonut kukaan, en edes minä rehellisesti.”
Vuoteen 1992 saakka kilpailua yritettiin eri muodoissaan pitää hengissä, jopa rotua vaihtamalla. Absoluuttinen huippuraviurheilu oli kuitenkin saanut uudet areenat ja kesäradan imagoa alettiin rakentaa aivan toisenlaisilla taloudellisten realiteettien mukaisilla satsauksilla. Niin taidokkaasti, että Riihimäki Grand Prix Revival mahdollistui 21 vuoden tauon jälkeen vuonna 2013.
ILMARI HALINEN
Kirjoittaja on toiminut Riksun kilpailusihteerinä vuodesta 1971 alkaen aina 1980-luvulle saakka ja sittemmin äänityöläisenä, ja vuodesta 2018 Riihimäen raviseuran puheenjohtajana.